Huumeongelman korjaaminen lähtee mielenterveyspalveluiden remontista

Eduskunnassa aloitettiin torstaina kannabiskeskustelu ja tällä viikolla iltapäivälehdet uutisoivat huumeongelman paisumisesta Suomessa.

On totta, että huumausaineiden ongelmakäyttö on muodostunut Suomessa kasvavaksi ongelmaksi 2000-luvulla. Huumeita käyttävien määrä on lisääntynyt, huumekuolemat ovat lisääntyneet ja huumausainerikokset ovat lisääntyneet – eikä nyt puhuta vain kannabiksesta. Ei kivaa huumeita käyttäville, heidän läheisilleen eikä myöskään kuntien tai talouden budjeteille – koska sieltähän käytöstä koituvia erilaisia haittoja maksetaan.

Haluan omassa politiikassani päästää ääneen myös niitä yleensä monesta keskustelusta syrjään jääviä – eli heitä, joita ongelma henkilökohtaisesti koskettaa. Onnellisesti sattui, että Osaamista sijaishuoltoon -hanke julkaisi tällä viikolla raportin ”Sekaisin – päihteet lastensuojelulaitoksissa”, jossa on kartoitettu päihteitä käyttävien tai käyttäneiden, sijaishuollossa asuvien ja joskus asuneiden nuorten näkemyksiä huumeiden käytöstä ja käytön ehkäisemisestä. Raportti ei ole ensimmäinen julkaisu, jossa nuoret itse ovat päässeet ääneen puhumaan huumeiden käyttämisestä ja esiin nousevat saman asiat, kuin esimerkiksi Pesäpuu ry:n julkaisussa vuodelta 2018.

Nuorten mielestä päihteistä eroon pääsemiseksi tarvitaan motivaatiota, tukemista, toimivia palveluita ja mielekäs elämä. Nuoret toivovat palveluista apua neuropsykiatrisiin haasteisiin, mielenterveyden häiriöihin ja traumoihin. Avun saaminen on heidän mielestään liian vaikeaa ja silloin apua haetaan sieltä, mistä sitä saa helposti: päihteistä.

Jos huumausaineiden käytöstä syntyviä haittoja halutaan ehkäistä, poliittista keskustelua pitäisi käydä niistä syistä, miksi nimenomaan päihteiden ongelmakäyttöön päädytään – oli kyseinen päihde nyt tai tulevaisuudessa sitten laiton tai laillinen. Nuoret lääkitsevät huumeilla ja itse hankituilla reseptilääkkeillä esimerkiksi ahdistusta, diagnosoimattomia tarkkaavaisuushäiriöitä ja masennusta. Niin tekevät myös aikuiset.

Jos huumeiden – kuten myös alkoholin – ongelmakäyttöä halutaan vähentää, katse tulisi suunnata mielenterveyspalveluihin. Helsingissä ollaan otettu onneksi askeleita oikeaan suuntaan alkamalla tarjoamaan lyhytpsykoterapiaan palveluseteleitä ja perustamalla matalan kynnyksen Mieppi-pisteitä. Lisäksi Helsingin kaupungin tulisi varmistaa seuraavien asioiden toteutuminen:

📣 Terapiatakuu! Hoitoon on päästävä kuukauden sisällä sinne hakeutumisesta. Kiitos hyvästä ryhmäaloitteesta Vihreät.
📣 Mieppi-pisteet kaikkien saataville! Matalan kynnyksen avun on oltava jokaisen kuntalaisen helposti saavutettavissa omalla lähialueella
📣 Lisää koulupsykologeja ja -kuraattoreita! Olennaisinta matalan kynnyksen avussa on se, että ammattilainen ehtii kohtaamaan nuoren tarpeeksi nopeasti ja monta kertaa, jolloin se yksinään voi riittää hoidoksi.
📣 Työhyvinvointi kuntoon! Sekä peruspalveluissa että erikoissairaanhoidossa pitää panostaa henkilöstön hyvinvointiin ja sitä kautta pysyvyyteen, sillä palveluiden laatu perustuu myös asiakkaan ja työntekijän välisen suhteen toimivuuteen ja jatkuvuuteen

Erityisen merkittäviä nämä toimet ovat lähitulevaisuudessa, kun koronan aiheuttama poikkeustila on heikentänyt kuntalaisten hyvinvointia ja lisännyt avuntarvetta. 

Lähteet:
Laine & Pietilä (2020) Sekaisin – päihteet lastensuojelulaitoksissa.
THL (2020) Jätevesitutkimus: väestötason huumeiden käyttö.
THL (2020) Päihdetilastollinen vuosikirja 2019.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s