Kokoomus esitteli tänään Helsingin Sanomissa strategiansa, jolla se aikoo painaa kaikista huono-osaisimmat suomalaiset, kuten toimeentulotukiasiakkaat ja pitkäaikaistyöttämät, entistä syvemmälle yhteiskunnan pohjamutiin. Päämääränä näyttää olevan heidän upottamisensa niin syvälle, että he eivät pääse enää rimpuilemaan pinnalle ja sitten heidät voikin kaikessa hiljaisuudessa unohtaa politiikkaa tehdessä.

Eriarvoisuutta tutkiva Juho Saari puolestaan kertoi samaisessa lehdessä tällä viikolla, että Suomessa huono-osaisuudesta ylös ponnistamisesta on tullut entistä vaikeampaa. Se ei ole ihme, sillä niin paljon oikeistolaisempaan suuntaan politiikka on 90-luvun laman jälkeen muuttunut. Huono-osaisuus on nykyään häkki, jonka yhteiskunta rakentaa keskiluokkaisesta elämästä pudonneiden ympärille. Taloudellinen niukkuus aiheuttaa pitkään jatkuessaan kroonista stressiä, mielenterveysongelmia ja tulevaisuudenuskon katoamista. Silti Kokoomus esittää vuodesta toiseen leikkauksia, jotka osuvat juuri tähän kaikkein heikoimmassa asemassa olevaan pitkäaikaisesti yhteiskunnan tukien varassa elävään joukkoon.

Markkinatalous on tehnyt rahasta niin keskeisen osan ihmisen elämää, että sen puute tiputtaa ihmisen ulos lähes kaikesta normaalista elämästä, joka suojaa ihmisiä elämän kolhuilta. Kun rahan myötä elämästä kaikkoavat ystävät, sukulaiset, harrastukset, lemmikki, työyhteisö, terveys ja mahdollisuudet liikkua muualla kuin lähiympäristössä, ei ihmisellä jää elämään juuri mitään, mikä pitäisi häntä pinnalla. Jos elämästä katoaa kaikki mielekäs, ei ole mitään, minkä vuoksi taistella elämän ristiaallokossa. Helpompaa on oikeastaan hukkua.

Sen sijaan, että köyhyydessä elävien ihmisten toimintakykyä ja tulevaisuudenuskoa lähdettäisiin vahvistamaan, Kokoomus haluaa repiä siitä riekaleiksi viimeisetkin rippeet samalla, kun haluaisi kaataa lisää rahaa parempiosaisten kirstuihin verokevennysten muodossa.

Vaihtoehtoja olisi. Verokevennysten sijasta voitaisiin tehdä reiluja investointeja kaikkein pienituloisempien tukiin. Tukien korotukset lisäisivät heidän ostovoimaansa ja loisivat kysyntää markkinoille tehokkaasti, sillä pienituloisen kaikki rahat menevät kulutukseen, koska säästäminen tai sijoittaminen ei ole vaihtoehto. Tukijärjestelmää joustavoittamalla ja esimerkiksi perustuloon siirtymällä estettäisiin myös kannustinloukkujen syntyminen. Samalla pitäisi tilkitä aukot sikarikkaiden verotuksessa talouden vahvistamiseksi.

Tärkeintä olisi kuitenkin palauttaa ensin köyhien usko tulevaisuuteen sekä heidän toimintakykynsä. Kun toimintakyky vahvistuu taloudellisen vakauden myötä, ihminen voi alkaa taas aktiivisesti hallinnoida omaa elämäänsä sen sijaan, että ajautuisi virran mukana. Vakautuva ja ennakoitava taloustilanne antaa ihmiselle myös mahdollisuuden ottaa pieniä riskejä: uskaltaa esimerkiksi ottaa opintolainaa ja lähteä opiskelemaan paremmin työllistävälle alalle.

Olemme päättäneet rakentaa maailman, jossa taloudellinen pärjääminen on hyvinvoinnin edellytys. Nyt haluamme kuitenkin sulkea silmämme todellisuudelta. Taloudelliset niukkuus ja velkaantuminen ovat monesti hyvin konkreettinen este sille, että esimerkiksi mielenterveysongelmia tai uupumusta ei saada hoidettua. Aivojen kapasiteetti ei riitä mittaviin elämänmuutoksiin, kun aivot ovat pysyvästi jumiutuneet stressitilaan ja sen aiheuttamaan näköalattomuuteen. Jos näiden ihmisten elämään ei onnistuta lisäämään tukevia ja vakauttavia asioita, nousua pohjalta ei ikinä tapahdu.

On kuitenkin hyvä, että Kokoomus paljastaa todellisen karvansa: lisää rahaa hyvätuloisille, köyhiltä vähätkin pois. Tuleepahan ihmisille selvemmäksi, kenelle äänensä uurnilla antaa. Hyvinvointivaltion alttarilla ei kuulu uhrata heikoimmassa asemassa eläviä. Jos näin tehdään, ollaan kuljettu jo hyvin kauas hyvinvointivaltion periaatteista.