Miksi mä näen toimeentulotuen tason laskemisen ja esimerkiksi asumisen omavastuuosuuden palauttamisen lyhytnäköisenä ja empatiakyvyttömänä politiikkana?

Toimeentulotuella elävällä ihmisellä on melko usein (ei aina!) myös muita haasteita elämässään. Voi olla mielenterveysongelmia, uupumusta, riippuvuuksia tai pitkäaikaissairauksia. Pohjakoulutus voi olla huono ja omat tukiverkostot vähäiset. Miksi sitten on niin ongelmallista, että tällaisen ihmisen toimeentulotukea leikattaisiin siinä toivossa, että hän joko työllistyisi tai muuttaisi halvempaan asuntoon toiselle paikkakunnalle?

Käydään ensin läpi, mitä haasteita toimeentulotuen leikkaantuminen aiheuttaisi, jos toimeentulotuella elävä ei muuttaisi toiselle paikkakunnalle halvempaan asuntoon.

Elämänhallinnan ongelmat
Toimeentulotuella on haastavaa tulla toimeen siinäkin tapauksessa, että olet täysin toimintakykyinen tarkan markan tyyppi. Jos sulla sen sijaan on lähtökohtaisesti haasteita hallita talouttaisi työssäkäyvänä, mutta selviät siitä juuri ja juuri, toimeentulotuelle siirtymisen jälkeen et välttämättä selviä. Elämänhallinnan ongelmiin voi olla monia syitä: riippuvuudet, mielenterveysongelmat, uupumus, ADHD…. Jos tuki leikkaantuisi esim. 35 euroa kuukaudessa, se vaatisi taloudessa merkittäviä sopeuttamistoimenpiteitä tilanteessa, jossa talous on vaivoin pysynyt hallinnassa ennen leikkaustakaan. Jos se on ollut levällään alunperinkin, kaaos lisääntyy ja maksuja lähtee ulosottoon.

Elämänhallinnan ongelmien vaikutus työllistymiseen
Elämänhallinnan kokonaisuuteen liittyy rahatalouden hoitamisen lisäksi kyky hoitaa muut viralliset velvollisuutensa, esimerkiksi työnhaku. Edellä mainituista syistä myös TE-toimiston velvoitteista selviytyminen voi olla vaikeaa ja karenssi saattaa pamahtaa, jos vaadittavia toimenpiteitä ei ole tehty. Tämä taas sotkee sen kuukauden talouden ja vaatii nopeaa reagointia, että toimeentulotuessa ehditään huomioida tulojen tippuminen. Jos et ehdi reagoida ajoissa, joudut selviämään seuraavan kuukauden kymmeniä euroja pienemmällä rahasummalla – ei kovin helppo nakki, jos kaikkeen elämiseen on lähtökohtaisestikin käytössä se 500 euroa ja olet jo virittänyt taloutesi äärimmilleen. Muista, että toimeentulotuen saaminen edellyttää säästöjen käyttämistä. Monelta tuensaajalta ovat myös luottotiedot menneet. Jos osa-aikatöitä onnistuu saamaan, on jatkuvasti onnistuttava hallitsemaan kokonaisuus, jossa palkkatulot vaikuttavat toimeentulotuen määrään tietyn euromäärän jälkeen. Jos elämänhallinta vaikeutuu ennestää tulojen tippuessa, sillä on vaikutus myös ihmisen kykyyn toimia oman työllistymisensä eteen.

Tulevaisuudenusko
Toimeentulotuensaajan aikahorisontti on usein korkeintaan yksi kuukausi. Elämää ei kannata suunnitella juurikaan pidemmälle, koska edes seuraavan kuukauden tukisumma ei välttämättä ole varma. Isompiin hankintoihin, kuten uuteen toppatakkiin, on vaikeaa saada säästettyä rahaa. Ystävän polttareihin ei voi luvata osallistua, koska se vaatisi 50 euron panostusta yhteiseen pottiin. Kesälomamatkoja on aivan turha suunnitella. Mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä pienemmäksi usko tilanteen muuttumisesta kutistuu.

Lapset
Lasten harrastukset maksetaan onneksi täydentävästä toimeentulotuesta ja tulotason tipahtaminen ei vaikuta siihen. Arjessa ruokavaliota pitää kuitenkin yksinkertaistaa, eivätkä lapset voi ostaa lahjoja mennessään kavereiden synttäreille. Usein synttärit alkavat jäädä välistä. Teini-ikäisen kuukausirahan maksaminen pitää lopettaa, koska 15 euroa on iso yksittäinen kuluerä. Sen jälkeen teini käy edelleenkin kavereiden kanssa kauppakeskuksessa koulun jälkeen, mutta istuu mäkkärissä usein tyhjin vatsoin. Aina ei viitsi lähteä mukaan, koska ei kehtaa sanoa kavereille, että taaskaan ei ole rahaa. Kolmosluokkalaisen farkkuja pitää paikata uudestaan ja uudestaan, koska uusien ostamiseen ei ole rahaa ja jossain rymytessä ne näyttävät aina repeytyvän.

Mitä haasteita sitten aiheutuisi, jos toimeentulotuella elävä päättäisi muuttaa Helsingistä esimerkiksi Nurmijärvelle pienentääkseen asumiskulujaan?

Tukiverkostot
Tuensaajan ystävät ja sukulaiset asuvat yhä Helsingissä. Tuensaaja joutuu muuttamaan kauemmas omasta sosiaalisesta piiristään. Toimeentulotuki ei korvaa matkoja, jotka käytetään ystävien tai sukulaisten luokse matkustamiseen. Tuensaaja muuttaa Nurmijärvelle, josta hän ei tunne ketään. Hänellä ei ole opiskelu tai työpaikkaa, eikä varaa harrastaa. Hän istuu päivät kotona katsomassa telkkaria ja selaamassa somea, koska mitään muuta tekemistä ei ole. Hänellä ei luonnollisia väyliä, joiden kautta tutustua uudella paikkakunnalla ihmisiin, koska hänellä ei ole edes lapsia, joiden kanssa voisi osallistua erinäiseen ilmaiseen perhetoimintaan. Kun hän sairastuu influenssaan, hän ei pysty pyytämään ketään käymään puolestaan kaupassa, vaan joutuu kuumeisena kävelemään kaksi kertaa viikossa 1,5 kilometrin matkan markettiin ja apteekkiin.

Lapset
Jos tuensaajalla on lapsia, lapset muuttavat hänen mukanaan. Lapset revitään irti omasta koulustaan, ystävistään ja harrastuksistaan, joihin he ovat 10 vuoden Helsingissä asumisen aikana kiinnittyneet. Heilläkään ei ole varaa käydä Nurmijärveltä Helsingissä kuin hyvin harvoin. Uuden koulun aloittaminen murrosiässä ei ole helppoa. Lapset kokevat yksinäisyyttä ja viettävät paljon aikaa kotona. Kaksi lapsista onnistuu kiinnittymään melko nopeasti uuteen kaveriporukkaan koulussa, kolmas jää yksinäiseksi. Kaikilla on kova ikävä vanhoja ystäviään ja he ovat välillä kiukkuisia vanhemmalleen siitä, että piti muuttaa ”tänne paskaan pikkukaupunkiin”.

Lastenhoitoapu
Entäpä, jos lapset olisivat päiväkoti-ikäisiä? Tuensaajalla ei olisi uudella paikkakunnalla ketään, joka voisi välillä hoitaa hänen lapsiaan. Hän haluaisi investoida pienen määrän rahaa kansalaisopiston tanssikurssiin tiistai-iltaisin, mutta koska hän ei saa lapsille hoitajaa, on ajatus unohdettava. Ohjattua ryhmäliikuntaa ei ole päivällä siihen aikaan, kun lapset ovat päiväkodissa. Uusiin ihmisiin ei voi lähteä tutustumaan ilman lapsia, puhumattakaan vaikka Tinder-treffeistä.

Toimeentulotuen leikkaantuminen tai toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei ole välttämättä maailmanloppu aikuiselle tai lapselle. Jollekin perheelle se voi kuitenkin tuntua siltä. Leikkaukset tukiin tai muutto toiselle paikkakunnalle vaikuttavat merkittävästi aikuisen elämään, mutta ne voivat vaikuttaa merkittävästi myös lasten elämään.

Mikään näistä yksittäisistä asioista ei kaada kenenkään elämää tai suista sitä raiteiltaan. Kuitenkin, jos elämää kuormittavia asioita kasautuu saman ihmisen niskaan koko ajan enemmän, jossain vaiheessa voimat loppuvat. Kamelin selän voi lopulta katkaista esimerkiksi toiselle paikkakunnalle tukiverkkojen ulottumattomiin muutto tai toimeentulotuen pieneneminen muutamalla kympillä.

Politiikassa pitäisi aina huomioida nämä ihmiset, joille kuormaa kertyy lisää jatkuvasti ja joka suunnalta. Kuorman kertymistä pitäisi pyrkiä ehkäisemään ja missään nimessä sitä ei saa tietoisesti kasvattaa. Suomessa on nykyään vaikeaa ponnistaa huono-osaisuudesta ylös ja ylisukupolvinen huono-osaisuus on aivan todellinen, konkreettinen ongelma.

Huono-osaisuudessa on aina kysymys ongelmien kasautumisesta. Yhteiskunnan on omalla toiminnallaan mahdollista estää tätä kasautumista. Politiikalla päätetään, tehdäänkö niin vai ei.