Miksi lähisuhdeväkivalta on myös köyhyyskysymys?

Lähisuhdeväkivalta, köyhyys ja taloudellinen stressi kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Köyhyys on väkivallalle altistava tekijä, se voi johtaa henkilökohtaiseen köyhyyteen parisuhteessa ja tehdä suhteesta irtautumisen vaikeaksi. Lähisuhdeväkivalta voi myös suhteen päättyessä johtaa köyhyyteen.

Köyhyys ja taloudellinen stressi voi olla väkivallalle altistava tekijä – siinä missä muukin kova henkinen kuormitus. Jokainen tietää, että stressaantuneena pinna napsahtaa helpommin poikki.

Lähisuhdeväkivallan syy köyhyys ei kuitenkaan ikinä ole, eikä stressi ja niukkuus ikinä oikeuta väkivaltaan. Stressi ja pinnan katkeaminen pikemminkin laukaisee käyttäytymismallin, joka on ollut jo olemassa ja olisi todennäköisesti lopulta tullut esiin jossain muussakin kuormittavassa tilanteessa. Lähisuhdeväkivaltaa (myös lapsia kohtaan) esiintyykin joidenkin tutkimusten mukaan jonkun verran enemmän niukkuudessa elävissä perheissä kuin ylemmissä tuloluokissa. Osaltaan näen tämän osana tuttua ongelmien kasautumisen ilmiötä: köyhissä perheissä monet ongelmat ovat hieman yleisempiä kuin parempituloisissa ja koko elämäntilanne monella tapaa haastava. Erilaiset elämän ongelmat ja vastoinkäymiset voivat johtaa köyhyyteen, mutta köyhyys myös vaikeuttaa elämän haasteista selviytymistä. Olen aiemmin nostanut esille esimerkiksi sen, että henkisesti pahasti kuormittunut ja uupunut vanhempi ei välttämättä kykene omaksumaan ja hyödyntämään saamiaan kasvatusneuvoja arjessa, koska kuormittuneessa tilassa aivot eivät pysty oppimaan. Silloin esimerkiksi kuritusväkivalta voi jatkua. Köyhyys on siis yksi asia, joka lisää ihmisen elämän kokonaiskuormitusta. Liika kuormitus johtaa elimistön stressitilaan ja pitkään jatkuessaan uupumiseen. Lähisuhdeväkivallan kontekstissa näen köyhyyden voivan vaikuttaa siihen, kuinka hyvin väkivallantekijä kykenee ottamaan apua vastaan ja muuttamaan toimintamallejaan ja toisaalta esimerkiksi siihen, riittävätkö uhrin voimat suhteesta irtautumiseen.

Suhteesta irtautuminen onkin toinen kohta, jossa lähisuhdeväkivalta ja köyhyys risteytyvät. Sen lisäksi, että köyhyys voi lisätä uhrin kokonaiskuormitusta ja viedä voimia, joita tarvittaisiin suhteesta irtautumiseen, se voi olla myös konkreettinen este irtautumiselle. Väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyy usein myös taloudellista väkivaltaa. Uhrilla ei välttämättä ole tosiasiallista oikeutta päättää rahojensa käytöstä, hän on saattanut joutua jättäytymään pois työelämästä tai menettää työkykynsä. Väkivallan tekijä on saattanut ottaa hänen nimiinsä velkoja, joiden takia uhrin luottotiedot ovat menneet.

Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa uhrin asema on hieman parempi kuin monessa muussa maassa. Meillä on olemassa sosiaaliturva, jonka turvin suhteesta pääsee irtautumaan taloudellisesta näkökulmasta hieman helpommin kuin muualla maailmassa. Lähisuhdeväkivallan näkökulmasta on kuitenkin ongelma, että joissain sosiaalietuuksissa etuuden taso perustuu yhteiseen talouteen ja molempien osapuolten tuloihin. Lähisuhdeväkivallan uhrille tämä voi tarkoittaa täyttä taloudellista riippuvuutta työssäkäyvästä puolisosta. Tai päinvastoin: työssäkäyvä uhri joutuu vastoin tahtoaan elättämään väkivallan tekijää ja antamaan tälle oikeuden päästä käsiksi rahoihin, jotka sosiaaliturvan näkökulmasta ovat yhteisiä. Rahan puute voi konkretisoitua kouriintuntuvasti esimerkiksi siinä, että turvataloon tai sukulaisen luokse lähtemiseen ei ole tiukassa paikassa varaa, koska matkustaminen maksaa.

Erotilanteessa taloudellinen riippuvuus ja väkivalta voi sosiaaliturvasta huolimatta jatkua: jos tukien maksuissa tulee ongelmia, entinen puoliso on ehkä ainut, joka lainaa tai antaa rahaa päivittäisiin ja muutosta aiheutuviin kuluihin. Joskus uhri voi taas potea syyllisyyttä siitä, että erotessa jättää puolisonsa taloudellisesti ahtaaseen tilanteeseen ja jatkaa entisen puolisonsa auttamista rahallisesti velvollisuudentunnosta.

Jos lähisuhdeväkivallan uhri onnistuu päättämään suhteen, köyhyys voi odottaa eron jälkeen. Monesta tulee yksinhuoltaja. Lisäksi väkivaltaisesta suhteesta saattaa jäädä läksiäislahjana fyysisiä ja psyykkisiä terveysongelmia, joiden hoitaminen maksaa. Jollakin työkyky on saattanut mennä joksikin aikaa tai jopa pysyvästi. Työelämästä on saattanut tulla pitkä tauko, jonka takia työllistyminen on vaikeaa. Joskus taloudellinen väkivalta voi jatkua yhteisten lasten kautta esimerkiksi niin, että kaikki lasten kulut jäävät uhrille maksettavaksi. Myös huoltoriidat ja jatkuvat oikeudenkäynnit voivat niellä jopa kymmeniä tuhansia euroja rahaa.

Köyhyys ja lähisuhdeväkivalta risteävät ainakin näissä kolmessa kohdassa. Köyhyyttä ehkäisemällä ja vähentämällä voidaan vähentää vaikeissa tilanteissa elävien ihmisten kokonaiskuormitusta ja edesauttaa sitä, että heillä riittää voimia selviytyä muista elämän eteen heittämistä haasteista. Tämä edellyttää riittävää ja ennakoitavissa olevaa perusturvaa ja palkkoja, joilla voi tosiasiallisesti kattaa elinkustannuksensa.

Sosiaaliturvan ei pitäisi perustua perhekuntakohtaisuuteen. Pakotetusti yhteinen talous luo otolliset olosuhteet taloudelliselle hyväksikäytölle ja riippuvuudelle toisen tuloista. Pahimmillaan se johtaa tilanteeseen, jossa toisella talouden jäsenellä ei ole ollenkaan omaa käyttörahaa ja kaikki rahankäyttö perustuu puolisolta pyytämiseen ja tämän mielivaltaan siitä, onko rahankäytön kohde sopiva. Yleinen asumistuki ja toimeentulotuki ovat esimerkkejä tuista, jotka tällä hetkellä luovat mahdollisuuksia taloudelliselle väkivallalle ja tekevät suhteesta irtautumisen ja avun hakemisen vaikeammaksi.Väkivaltaisesta parisuhteesta lähtevän taloudellinen toimeentulo pitäisi pystyä turvaamaan niin, että entiseen puolisoon ei joudu raha-asioissa turvautumaan. Tämä toimii tällä hetkellä huonosti etenkin toimeentulotuen asiakkailla, joilla ei ole aikuissosiaalityön asiakkuutta tai tietoa siitä, mitä taloudellista harkinnanvaraista turvaa on mahdollista edes saada. Rahallisen avun pyytäminen sosiaalitoimesta voi myös hävettää: silloin joudut avaamaan kipeän perhetilanteesi vieraalle ihmiselle ja myöntämään, ettei edes rahaa ole.

Lähisuhdeväkivaltaa ehkäisemällä voimme ehkäistä myös köyhyyttä. Toisaalta riittävällä henkilökohtaisella perusturvalla turvaamme heitä, jotka muuten joutuisivat olemaan riippuvaisia puolisonsa rahoista. Sillä takaamme myös sen, että väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on taloudellisesti turvatumpaa – ja mahdollista. Poliittiset muutokset päinvastaiseen suuntaan, esimerkiksi tukien ruokakuntakohtaisuuden lisääminen ja tukien tason lasku – iskevät sellaisiin henkilöihin, ketkä vastaanottavat jo muutenkin tarpeeksi iskuja.Tämänkään takia pienituloisten asemaa huonontava politiikka ei voi olla feminististä. Suurin osa lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia. Silloin politiikka, joka heikentää uhrien asemaa kohdistuu etupäässä naisiin ja on myös tasa-arvon näkökulmasta kestämätöntä.

Tällä viikolla vietetään rikosuhriviikkoa. Sen takia haluan nostaa esille, millaisia taloushaasteita lähisuhdeväkivallan uhri voi kohdata. Vuonna 2019 viranomaisten tietoon tulleissa lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 10 600 uhria. Aikuisista uhreista 77% oli naisia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s