Suomi tarvitsee pitkälle tulevaisuuteen katsovaa koronan jälkihoitoa.

Mun on vaikea ottaa vakavasti ketään poliitikkoa, joka kuvittelee, että koronan seuraukset korjataan nykyisen hallituksen kauden aikana. Erityisesti viime päivinä on asetettu odotuksia sille, että nykyinen hallitus laittaa kansantalouden kuntoon, eikä jätä talousremonttia seuraavalle hallitukselle tehtäväksi.

Talous ei kuitenkaan ole muusta politiikasta irrallinen osa eikä sitä voida korjata muista koronan aiheuttamista vaurioista erillään. Jos sitä yritetään, saadaan pitkällä aikavälillä aikaiseksi rumaa jälkeä.

Kansantaloudellisten ongelmien lisäksi korona on aiheuttanut ongelmia ihmisten fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa terveydessä sekä oppimisessa. Nämä kaikki osa-alueet linkittyvät myös talouteen: terveet, hyvinvoivat ja koulutetut ihmiset tukevat myös talouden elpymistä.

Talouden ja hyvinvoinnin kytkökset eivät kuitenkaan havainnollistu parissa vuodessa, eivät hyvässä eivätkä pahassa. Päinvastoin, niiden yhteyden havaitsemisessa voi mennä vuosikymmen tai parikin. Markkinataloudesta tuleva vuosineljännesajatteluun verrattava vaalikausiajattelu on politiikassa tuhoisaa.

Kun taloutta ja ihmisten hyvinvointia aletaan korjaamaan koronan jäljiltä, suunnitelmat pitäisi laatia kymmenen vuoden aikajänteellä. Vaalikausiajattelu ei riitä, kun koronasta aiheutuneet ongelmat voivat heijastua vuosikymmenten päähän – niin kuin esimerkiksi 90-laman seuraukset.

Taloutta ja hyvinvointia ei voida myöskään korjata toisistaan erillisinä asioina, niin vahvasti ne kytkeytyvät toisiinsa. Siksi meillä ei voi olla erikseen suunnitelmia talouden elvyttämiseksi ja hyvinvointivajeiden korjaamiseksi. Pitää olla suunnitelma, joka huomioi ja linkittää nämä molemmat osa-alueet ja katsoo pitkälle tulevaisuuteen. Tällaista suunnitelmaa toivon valtionhallinnolta, mutta myös jokaiselta yksittäiseltä kunnalta.