Mun Helsingissä ketään ei jätetä.
Nuorissa on tulevaisuus ja mä haluan, että tulevaisuutemme voi hyvin. Haluan Helsingin, jossa kaikki lapset ja nuoret pääsevät mukaan suomalaisten kasvavan hyvinvoinnin kelkkaan. Nyt moni on pudonnut kyydistä, mutta heidät voidaan vielä nostaa mukaan ja estää muita putoamasta. Se on meidän velvollisuutemme, mutta myös meidän kaikkien, ei vain näiden lasten, etu. Huono-osaisuus ei kosketa koskaan vain yhtä henkilöä, vaan koko hänen lähipiiriään ja usein myös vielä laajempaa kuntalaisten joukkoa.
Laadukas tuki vanhemmille ja apu heidän ongelmiinsa on keskeinen osa lasten suojelemista ja heidän hyvinvointinsa varmistamista.
Aikuisten ongelmiin ajoissa tarttumalla ja niissä auttamalla mahdollistetaan se, että jokainen vanhempi pystyy olemaan hyvä vanhempi lapselleen ja takaamaan tälle turvallisen lapsuuden. Siksi aikuissosiaalityön, talousneuvonnan ja mielenterveys- ja päihdepalveluiden laatu ja saatavuus on varmistettava ja lapsiperheköyhyyttä vähennettävä suunnitelmallisesti.
Jos perheen haasteet ovat pysyviä ja pitkäkestoisia, esim. yksinhuoltajuus ilman omia tukiverkostoja tai pysyvä mielenterveysongelma, myös tuen pitää olla pysyvää tai pitkäkestoista. Avun tarpeen poistuminen ei ole aina realistinen tavoite. Esimerkiksi kotipalvelua on oltava saatavilla myös pitkäkestoiseen tarpeeseen.
Lasten suojeleminen on yhteiskunnan eri toimijoiden ja vanhempien yhteinen tehtävä.
Neuvola, varhaiskasvatus ja koulu tukevat vanhemmuudessa ja ohjaavat sekä lapset että vanhemmat tuen luokse karikoiden kohdalla. Hyvinvointivaltiossa lasten ja hyvinvointi on meidän yhteinen asiamme. Näillä tahoilla pitää olla riittävät resurssit työnsä tekemiseen sekä ajallisia mahdollisuuksia tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään sekä auttaa lapsia ja nuoria siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat vielä pieniä. Neuvolan, varhaiskasvatuksen ja koulun kautta pitää olla mahdollisuus saada matalan kynnyksen tukea vanhemmuuteen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nepsy-lasten vanhempien tukemiseen. Toimivat opiskelijahuollon palvelut, harrastukset ja hyvät kaverisuhteet ovat puolestaan lapsille ja nuorille niitä asioita, jotka tukevat heidän kehitystään ja hyvinvointiaan. Erityisesti matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden hyvä saatavuus on varmistettava nuorille.
Lastensuojelu on viimeinen auttaja. Onnistuakseen se tarvitsee rinnalleen toimivat lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Lastensuojelulla pitää olla riittävät resurssit perata perheen tilanne juuriaan myöten sekä turvata vanhemmille ja lapselle riittävä toimintakyky, että he pystyvät hyödyntämään heille tarjotun avun ongelmien ratkaisemiseksi. Liian pienet resurssit ovat myös helposti hukkaan heitettyä rahaa, kun niillä ei saada autettua riittävästi tilanteen muuttamiseksi. Pitkään kriisiytyneenä jatkuneessa perhetilanteessa vanhemmille on pystyttävä tarjoamaan riittävillä tukipalveluilla ensin mahdollisuus levätä ja palauttaa voimiaan, ennen kuin muutostyötä voidaan alkaa tehdä.
Sekä vanhempien että lasten tukipalveluissa asiakkaiden asiantuntijuus omasta elämästään on otettava käyttöön. Palveluissamme on paljon kehitettävää ja kehittämisessä on otettava mukaan he henkilöt, joille palveluja tehdään. Kaikessa päätöksenteossa on arvioitava päätösten vaikutukset lapsiin sekä kunnan huono-osaisimpiin henkilöihin.
Ammattilaisille on varmistettava edellytykset onnistua tässä tehtävässä.
Julkisia palveluita ei ole ilman työntekijöitä. Työntekijät ovat kullanarvoisin resurssi kaikessa lasten ja nuorten kasvatuksessa, tukemisessa, opettamisessa ja hoitamisessa – kuten myös vanhempien kanssa työskentelyssä. Tästä resurssista on pidettävä kiinni kynsin ja hampain, muuten työntekijät karkaavat muualle. Työhyvinvointi, kohtuullinen työmäärä, osaava ja empaattinen johtaminen sekä riittävä palkka saavat heidät jäämään. Työhyvinvointi ja kohtuullinen työmäärä mahdollistavat huolellisen asiakkaan kuuntelemisen sekä hänen osallisuutensa lisäämisen palveluissa sekä niiden kehittämisessä.